Kenian hyvästelyt
Hei kaikille. Kello on jo paljon, ja päivän monet ihanat tapahtumat väsyttävät. Haluan kuitenkin vielä kerran kirjoittaa teille ja kertoa kuinka menneet päivät ovat kuluneet.
Keskiviikkoonhan jäin viimeksi, päivä kului normaaleissa rutiineissa. Toni oli jo lähtenyt aamu varhain, meidän herättyä. Lähdimme Noelin kanssa vielä hyvästelemään tuttavamme Kristinen kylään, valitettavasti hän ei ollut paikalla. Palasimme kuumuutta pakoon altaalle, harjoittelemaan uusia temppuja. Iltapäivästä Toni liittyi seuraan uuvuttavan päivän jälkeen. Illalla Otodot Jane ja Jared tulivat ilalliselle luoksemme. Valitettavasti unohdimme taas ottaa kuvan muistoksi.
Koska oli jouluaatto, takapihan ravintola juhli äänekkäästi live bändin tahdittaessa tanssivaa ja mukana hihkuvaa yleisöä kello yhteen saakka. Hieman erilainen ”joulutunnelma” kuin meillä Suomessa on totuttu, mutta Afrikkalaiset tunnetusti pitävät tanssimisesta ja äänekkäästä musiikista.
Alltaan ympärille oli aseteltu paperipusseja joissa oli kynttilä, todella kaunis, mutta hieman vaarallinen ajatus!
Torstaina yritimme etsiä Dianilta auki olevaa nettikahvilaa, huonoin tuloksin. Lähes kaikki paikat olivat kiinni. Nappasimme pitsan mukaan Anielloksesta ja suuntasimme matatulla Kongo joelle uimaan ja nauttimaan iltapäivästä. Paikalliset pikkupojat pelasivat ja uivat Noelin kanssa joen matalassa vedessä. He hyppivät hiekkatöyräiltä juosten veteen.
Perjantaiksi olimme tilannut lounaan Colobus Shadeltä (”Marian paikka”) kello yhdeksi. Ennen sitä nautimme valkoisesta hiekasta ja turkoosin merestä uiden ja pelaten jalkapalloa. Ravintola on oikean puoleissa kuvassa oikessa reunassa. Mielettömän herkullinen lounas koostui kookosriisistä, yrtti perunoista, kalasta, chapatista sekä mausteisesta kastikkeesta.
keskiviikkon 24. -lauantainana 27. joulukuutata 2008
Iltapäiväksi kiirehdimme kotiin valmistamaan illallista Nduan perheelle. Jälkiruuaksi kokeilimme valmistaa Sticky ricea mangon kanssa. Vieraamme pitivät kovasti uudesta makuelämyksestä jonka nautimme banaaninlehdeltä.
Tänään sitten lähdimmekin aamusta liikenteeseen. Kävimme hyvästelemässä Cladisin, hän on myyjätär eräässä ”turisti kaupassa”. Sitten suuntasimmekin jälleen Colobus Shadelle.
Viime retkemme snorklaamaan Robinson saarelle oli niin mahtava (vaikkakin liian lyhyt), että halusimme ennen lähtöämme vielä kerran käydä ihailemassa meren kauneutta. Lasipohjaveen oli määrä tulla hakemaan meitä rannasta 10.30, mutta kuinka ollakkaan se ei ollut saapunut vielä yhdeltätoistakaan! Hyvin tyypillinen tapa Arfikassa on olla myöhässä, tämä laiva oli tosin jostain syystä unohtanut meidät eikä aikonutkaan poimia meitä kyytiinsä. Lyhyen mutta napankan keskusteun jälkeen matkanjärjestäjä sai meidät toiseen veneeseen jolla pääsimme saarelle. Ihmisiä oli paljon snorklaamassa tai muuten vain ihailemassa merta ja uimassa matalassa vedessä. Näimme jälleen käsittämättömän kauniita kaloja ja koralleja!
Robinson Island
Lounaan jälkeen iltapäillä nautimme vielä (mahdollisesti) viimeisen kerran rannasta. Keräsimme D-vitamiinia varastoon pimeyttä vastaan. Pojat harjoittelivat ”lumipallojen” tekoa hiekasta. Noel rakastaa ”hiekka sotaa”, sitä kun hänen päälleen viskotaan rantavedestä kauhottua hiekkaa, hän juoksee karkuun ja hyppää aaltoihin hekottaen väsymättä.
Kangan päällä loikoillessa, tuulen käydessä ylitse mietin, että onkohän tämä viimeinen kerta kun makaan Kenian kauniilla rannalla.
Aallot kuljettivat rantaan kalan (lehmäkala). Se on kova ja sillä on aivan kuin sarvet. Poimimme sen mukaan ja kotona Toni putsasi sen sisälmykset, katsotaan kerkeekö se kuivua ennen lähtöämme.
Mahtavan päivän kruunasi illan vieras. Ystävämme Ali joka opiskelee tällä hetkellä Etelä-Afrikassa on lomalla vanhemmillaan täällä Ukundassa. Hän tuli tervehtimään meitä, oli ihana nähdä hänet uudella pidemmällä hiustyylillä (koska Etelä-Afrikassa on kylmempi kuin täällä hän on kasvattanut pidemmät hiukset) yhdeksän kuukauden jälkeen! Opetimme hänelle suomen kieltä, sillä hän suunnittelee edelleen kovasti tulevansä Suomeen opiskelemaan. Toivottavsti saamme jonain päivänä esitellä hänet teille kaikille.
Ilta kuluikin sitten kootessa tavaroita pinoihin valmiiksi huomista varten, jolloin laukut on pakattava. Huomenna vielä nautimme ystävien seurasta. Hyvästely ei tunnu nyt niin pahalta kuin viimekerralla, Kenian jättäminen ei tunnut pahalta oikeastaan ollenkaan, vain ystäviä tulemme kaipaamaan.
Saavumme Suomeen tiistaina kello 16.30. Katsotaan minne seuraavaksi suuntaamme, mutta sitä ennen nautimme ja odotamme seuraanne siellä Suomessa! Pian nähdään!!! KWAHERI!!!
(Blogi Keniasta päättyy tähän.)
