Kenian hyvästelyt

Sat, 27 Dec 2008 21:53:38 +0200

Hei kaikille. Kello on jo paljon, ja päivän monet ihanat tapahtumat väsyttävät. Haluan kuitenkin vielä kerran kirjoittaa teille ja kertoa kuinka menneet päivät ovat kuluneet.

Keskiviikkoonhan jäin viimeksi, päivä kului normaaleissa rutiineissa. Toni oli jo lähtenyt aamu varhain, meidän herättyä. Lähdimme Noelin kanssa vielä hyvästelemään tuttavamme Kristinen kylään, valitettavasti hän ei ollut paikalla. Palasimme kuumuutta pakoon altaalle, harjoittelemaan uusia temppuja. Iltapäivästä Toni liittyi seuraan uuvuttavan päivän jälkeen. Illalla Otodot Jane ja Jared tulivat ilalliselle luoksemme. Valitettavasti unohdimme taas ottaa kuvan muistoksi.
Koska oli jouluaatto, takapihan ravintola juhli äänekkäästi live bändin tahdittaessa tanssivaa ja mukana hihkuvaa yleisöä kello yhteen saakka. Hieman erilainen ”joulutunnelma” kuin meillä Suomessa on totuttu, mutta Afrikkalaiset tunnetusti pitävät tanssimisesta ja äänekkäästä musiikista.

Alltaan ympärille oli aseteltu paperipusseja joissa oli kynttilä, todella kaunis, mutta hieman vaarallinen ajatus!

Torstaina yritimme etsiä Dianilta auki olevaa nettikahvilaa, huonoin tuloksin. Lähes kaikki paikat olivat kiinni. Nappasimme pitsan mukaan Anielloksesta ja suuntasimme matatulla Kongo joelle uimaan ja nauttimaan iltapäivästä. Paikalliset pikkupojat pelasivat ja uivat Noelin kanssa joen matalassa vedessä. He hyppivät hiekkatöyräiltä juosten veteen.

Perjantaiksi olimme tilannut lounaan Colobus Shadeltä (”Marian paikka”) kello yhdeksi. Ennen sitä nautimme valkoisesta hiekasta ja turkoosin merestä uiden ja pelaten jalkapalloa. Ravintola on oikean puoleissa kuvassa oikessa reunassa. Mielettömän herkullinen lounas koostui kookosriisistä, yrtti perunoista, kalasta, chapatista sekä mausteisesta kastikkeesta.

Mtwapa ja Simba Hills

Tue, 23 Dec 2008 17:18:36 +0200

Jo on jälleen lähes viikko vierähtänyt! Ilta on saapumassa. Istun terassillamme kirjoittamassa. Pojat touhuavat omia juttujaan. Illallinen on onneksi valmistettu jo eilen, eikä vaadi kun lämmittämisen. Naapuri asunnoista kuuluu hälyä, Mangro Flats on täysi. Tuntuu, että kaikki haluavat viettää joulun täällä Dianilla! Seuraavasta kolmesta päivästä on odotettavissa melua ja ihmisten kansoittamia rantoja.

Mutta viimeviikon keskiviikkoon...
Noel heräsi ensimmäisenä. Heti aamusta hän kiiruhti leikkimään alakerran 2,5-vuotiaan tytön kanssa. Hänen tullessa ylös asuntoomme tyttö jäi huutamaan alas, hieman heikolla ääntämisellä jotain Neolia muistuttavaa nimea. Noel pysähtyi ovelle ja topakasti korjasi asian ”NO, MR. NOEL!”

Lähdin aamusta liikenteeseen, poikien jäädessä kotiin parantumaan. Mielenkiintoinen tapaus sattui kylässä, kun ihailin kolmea pientä kissanpentua. Heidän emonsa hyökkäsi yllättäen läheiseen puskaan. Ajattelin sen hakevan lapsilleen hiiren tai linnun, mutta se taistelikin kiemurtelevan vihreän käärmeen kanssa! Kissa pureskeli käärmettä jonkun aikaa, jonka jälkeen käärme kuoli ja joutui pienten kissojen ateriaksi.

Illalla Salome (viime kirjoituksessa hän on kuvassa miehensä ja vauvansa kanssa) toi meille Simba Hillsin kodin puutarhastaan meheviä ja tuoreita hedelmiä, appelsiinejä, tuoksuvan ananaksen sekä mangon. Voi, miten herkullisia, pitänee vielä nauttia tuoreiden hedelmien mauista, mango kausikin on parhaimmillaan.

Torstaina kävimme Noelin kanssa tapaamassa vielä viimeisen kerran Seliä sekä Aureliaa. Aurelia työskenteli villalla jonka vanhempamme ja ystävämme vuokrasivat viime joulukuussa. Hän oli yllättynyt vierailustamme ja kaappasi Noelin syliinsä suukottaen. Hän lähetti kovasti kaikille terveisiä. Iltapäivän kuumuus ajoi meidät Kongo joelle uimaan. Noel iloitsi matalassa vedessä muiden lasten kanssa. Ihailimme mangrove metsää heikkadyyniltä joka oli paljastunut veden laskettua. (Tässä kirjoituksessa näet kuvia myöhemmin Kongo joelta.) Mukava uimapaikka, lähellä alueen vanhinta moskeijaa.

Perjantain ohjelma oli Mombasa ja viimeiset tuliaisostokset. Lähdimme aamusta puoli 9 maissa ja tunnissa olimme suoriutuneet kahdesta matatu matkasta sekä lautasta. Kiiruhtaen saimme kaikki listalla olevat tavarat hankittua, Biashara, mauste-market sekä Naval Center. Aamiaisen nautimme englantilaisittain Dormansin kahvilassa, kannattaa käydä, sillä ruoka sekä kahvit ovat hyvät. Iltapäivällä Kari haki meidät kyytiinsä, menimme Mombasan salille harjoituksiin lauantaita varten.

Lauantai aamuna heräsimme 5.30. Edellis illan hyvien valmistelujen (eväät ja vaatteet pakattuina) vuoksi pääsimme lähtemään ajoissa 6.30 Mtwapaan konventtiin. Matatu matka sinne kesti kaksi tuntia aamu ruuhkassa. Kaikki sujui hyvin ja saavuimme hyvissä ajoin konventtisalille ystäviemme Janen ja Mercyn sekä hänen kahden lapsensa kanssa.

Onnellisia matkustajia ja matatu tunnelmaa (Jane on vasemmalla)

illallisia ja ystävien ihastuttavaa seuraa!

Sat, 13 Dec 2008 21:31:06 +0200

Terveisiä kaikille! Kello on jo paljon ja pojat nukkuvat vierelläni, kun kirjoitan teille. Päivä oli kiireinen, oikeastaan viimeinen viikko on ollut kiireinen. On kummallista, että asioita joita haluaa nähdä tai tehdä matkallaan lykkää aina eteenpäin niin, että viimeisinä viikkoina huomaa päivien olevan aivan täynnä erilaista touhua. Koskaan emme opi, jakamaan tekemisiämme tasaisesti. Nettiyhteys on ollut myös kovin katkonainen joten se on kiireen lisäksi toinen syy miksi kirjoitan teille vasta nyt. Ulkona sirittää sirkat ja ympäristö vetäytyy hiljalleen hiljaisuuteen. Eilen täydellinen täysikuu pienenee päivä päivältä, nyt se loistaa kuitenkin taivaalla kauniina pienen pilviverhon peittelemänä. On lämmin, vaikka tuulee hieman.

Kaikkea on viimeisiin päiviin mahtunut. Viime perjantai (johon viimeksi jäimme) oli edelleen rauhallinen, sairaudesta toipumis päivä. Noelin ollessa uimassa African potilla (takapihallamme) näimme kuinka allaspoika siisti käärmeen nahkaa. Hän oli tappanut ravintolan pihalta kaksi kuukautta aiemmin Paff Addara nimisen, erittäin vaarallisen käärmeen. Käärme voi tappaa hetkessä tai kuollettaa raajan johon se puree. Eli tarkkana täytyy olla, kun omallakin pihalla kävelee. Ilta kului poikien toiveesta leipoen yhdessä chapattia.

Lauantaina poikien jäädessä kotiin viimeistelemään sunnuntain puhetta, lähdin itse liikenteeseen. Kuumuudessa taapertaminen iltaan saakka ei ollutkaan kovin järkevä ajatus, vaikka olo oli jo tuntunut hyvältä. Seuraavan yön sain valvoa jälleen vatsani kanssa. Pole, pole...pitäisi aina täällä kuumuudessa muistaa. Lauantai-illan vietimme Korkateilla kokaten ja tiskaten illallisen yhteydessä. Illasta nautti kanssamme isäntäperheen lisäksi, Carolyne, Jane, Paul ja kolme ystäväämme Sveitsistä.

Sunnuntaina sitten viimein pääsi Toni pitämään esitelmänsä. Turistit ovat saapuneet tänne rannikolle, sen huomasimme salilla, kun ystäviä oli reilusti enemmän kuin tavallisesti. Eri kansallisuudet olivat hyvin edustettuina! Iltapäivästä lähdimme juhlistamaan päivää rannalle ja kävimme lounaalla Nomandilla. Ihailimme akrobaatteja ja yleistä elämää vilkkaassa rantabaarissa.

Masai Mara

Wed, 3 Dec 2008 13:26:09 +0200

Hei kaikki. Tuuli kahisuttaa ikkunan takana palmun lehtiä, ja takapihan ravintolasta leijailee ruuan tuoksu. Toni kuorsaa vieressä päivän ahkeroinnin jälkeen ja Noel hekottaa Bee elokuvan hauskuutta. Viimeinen kuukautemme täällä Keniassa on lähtehyt käyntiin melko hiljakseen. Vatsatauti ja korkeaksi noussut kuume (nyt jo laskenut), ovat vanginneet minut kotiin. Poika on viihdyttänyt onneksi olemassaolollaan, Tonin hoito on korvaamaton. Ulkona on ollut lämmin ja todella kaunis auringon paiste.

Viime viikon alkuun palatakseni, mainitsemisen arvoista on vain Pandan lakritsa, Made in Vaajakoski. Löysin Suomalaista herkkua Diani Beachin terveyskaupasta. Poika parani hyvin kuumeestaan uusien lääkkeiden avulla. Tosin bakteeri pääsi hyppäämään Tonin kurkkuun aiheuttaen pientä säikähdystä, koska olimmehan lähdössä Masai Maraan. Antibiotti nitisti kiusan ja Toni sai nauttia safarista harmitta. Mutta, nyt itse viimeviikon kohokohtaan, matkaamme Masai Maraan.

Sairaskertomus ja perhekuva

Sun, 23 Nov 2008 16:34:05 +0200

Hei huolestuneet isovanhemmat! Ja tietysti hei kaikille ystäville. Viime päivät on kuluneet kotona, sillä Noel on ollut sairas viime torstaista saakka. Kuume on kohonnut korkealle eikä perjantaina aloitettu antibiotti bakteeri tulehdukseen vielä ole auttanut. Tänään kävimme uudelleen lääkärissä. Ystävämme suositteli Ukundassa hyvää paikallista lääkäriä. Paikallinen pikku vastaanotto olikin erinomainen kokemus, ja lääkäri Irrini Kennedy todella osaava. Täällä on vaikea löytää oikeasti hyviä lääkäreitä. Aiemmin meitä hoitanut hyvä lääkäri vastapäisestä sairaalasta on matkustanut pois, joten paikan vaihdos oli paikallaan. Malariatesti uusittiin ja virtsanäyte osoittautui puhtaaksi. Kurkku oli hyvin ärtynyt ja lääkäri määritti siellä tulehduksen olevan. Aiemman antibiotin lisäksi Noel sai toisen antibiotin (täällä yleiseen bakteeriin) sekä kyseiseen ongelmaan tarkoitetun särkylääkkeen. Joten eiköhän niillä saada kuume laskettua ainakin huomiseen mennessä. Matka Masai Maraan on siirretty myöhemmäksi. Onneksi onnistui ilman valtavia lisäkustannuksia. Eli lepäily jatkuu, uusien elokuvien parissa...kaikkia alkaa jo kyllästyttämään.

Hieman piristystä toi Leonardoksen Italialaiset jäätelöt jotka saatiin haettua äsken. Helen lainasi meille autoa, ettei tarvinnut sairasta poikaa retuuttaa matatuissa. Joten olkaa huoleti mummit ja papat. Kiitos Mialle ja Niinalle hyvistä vinkeistä!

Näiden muutamien päivien aikana ei siis ole mitään erityistä pystynyt tekemään. Lazarus Masai toi meille perjantaina tilaamamme korut. Vau, mitä jälkeä! Kannattaa tilata häneltä koruja niiden jotka ovat tulossa tänne...jos haluaa masai koruja. Rannalla myytävät ovat monesti melko huonokuntoisia. Hänen valmistamat ovat kyllä huippuluokkaa. Hänen puhelin numeronsa täällä Keniassa on 0723567509.

Kuten aiemmin mainitsin hän puhuu hyvää englantia. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita keskustelumme aikana Masai kulttuurista. Esimerkiksi taru jota kerrotaan yleisesti, että Masaiden tarvitsee (esim. ennen häitä) surmata leijona. Asia ei ole niin, Masait kunnioittavat villieläimiä, eivätkä halua niitä hevin tappaakkaan. Eipä täällä olisi leijoniakaan jos kaikki Masai miehet joutuisivat leijonan metsästämään.
Vinkiksi hän antoi, jos kohtaat leijonan älä jää tuojottamaan eläintä silmiin. Vilkaistuasi kierrät ”kunkun” kauempaa kiinnittämättä enempää huomiota. Samalla tavoin kuin gorillankin kohdatessa.

Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe oli Masaiden pitkä ikä ja heidän ruokavalionsa sekä käyttämät luonnon yrtit. Masait alkavat jo vauvaiässä lisäämään ruuanjoukkoon erilaisia yrttejä. Yrttejä muutetaan ja lisätään iän karttuessa. Näin heille kuulemma kehittyy vahva immuunijärjestelmä. Lazarus kertoi sairastelleensa vasta tänne rannikolle tulleessaan Samburusta. Hänen isoäitinsä oli kuulemma kuollessaan 125 vuotias. Yksinkertainen ruoka yrttien kanssa on ilmeisesti heille hyväksi (meillekkin!).

Kysyin häneltä myös onko hän kuullut kostaan valkoisen masain tarinan. Hän tiesi kyseisen Masai miehen, ei läheisesti, vain nähnyt. Mies kuulemma elelee kotikonnuillaan edelleen.

Siistijämme tiesi kertoa, että jokut ”Masait” jotka myyvät koruja ja muuta tavaraa rannalla eivät aina ole oikeita Masaita. Muutkit ovat huomanneet, että Masaina oleminen tuo enemmän asiakkaita! Mutta mistä sitä sitten erottaa, kaikilla oikeilla Masaillakaan ei ole suuria reikiä korvalehdissään tai arpikuviota poskissaan...ruumiinrakenteeseen ei voi luottaa. Tavallisesti Masait eivät puhu kovinkaan hyvin englantia, mutta kannattaa ”testata” Masai tietous niin voi varmistautua aitudesta...jo haluaa.