Lähdimme torstai aamuna 7.20 Ukundan lentokentälle. Punaista hiekka kiitorataa pitkin jyristettiin ilmaan, tunti ja 55 minuuttia myöhemmin lentokone jätti meidät savannille, jatkaen matkaa muille airstripeille, joita Marassa on monia. Vastassa oli Sarunin henkilökuntaa, Wiliam ja Coni. Paikalliset Masai miehet jotka toimivat oppainamme koko kolmen päivän ajan. Ensimmäinen pysähdys oli juomatauko Mara joen varrella, virtahepot röhkivät mahtipohtisesti vieraat tervetulleiksi.


Ukundan keskustaa ilmasta. Kilimanjaro pilvien verhoamana. Masai Mara. Jännittyneet matkustajat.

Viime kerralla ollessamme Masai Marassa safari ajot ajettiin Masai Maran luonnonpuistossa. Halusimme vaihtelun vuoksi ”vaihtaa maisemaa”, joten valitsimme tämän kertaiseksi kohteeksemme Saruni campin joka sijaitsee Masai Landissa. Maasto on vuoristoista ja puskaista sekä aavaa savannia, ruohoaavikkoa. Alueella asuu myös oikeasti Masait. Luonnonpuistossa he eivät tietenkään asu. Joten tällä kertaa kohtasimme suuria karjalaumoja paimenineen sekä kuulimme niiden kellojen kilkatuksen kaukaa kaikuvan.


Ilma on väreilevän kuuma savannilla. Auton ollessa liikkeessä tuuli viilentää matkan miellyttäväksi. Auringon laskiessa tulee kylmä. Lämpimät huivit ja fleechit oli pakattu onneksi mukaan jo Suomesta, samoin lämpimät takit. Öisin nukuimme untuvapeitoissa, kuumavesipulloilla jalkoja lämmittäen.


Aamupäivän aikana näimme kirahveja, gnuita, seeproja, olive paviaaneja sekä erilaisia lintuja. Lounas oli katettu joen varteen. Vain 3 metriä alapuolellamme köllötteli valtava krokotiili auringossa. Hipot mittelöivät ja ääntelivät lähellä. Masait tarjoilivat meille herkullisen lounaan alkupaloista jälkiruoka kakkuun.Taustalla huojui kirahvit. Lounaalla oli myös Italialainen/paikallinen pariskunta. Matkamme oli all-inclusive joten tarjolla oli rajattomasti juomia joita saimme valita. Pakettiin kuului myös hieronta ”pää paikalla” sekä pesulapalvelut. Kaikki tämä todella sai tuntumaan matkan ylelliseksi, satumaiseksi.

Iltapäivällä löysimme pusikosta leijonia lepäämästä. Kaunis vanhahko urosleijona vartijoi kolmea naarastaan sekä kahta noin viiden päivän vanhaa pentuaan. Mielettömän kauniita ja kiinnostavia seurata. Leijonat kävelivät aivan automme viereen, kädenulottuville. Tilanne oli kuitenkin aivan turvallinen sillä leijonat eivät kuulemma hyökkää autoissa oleviin ihmisiin, sillä ne eivät voi erottaa, että autossa istuu ihmisiä, ne näkevät vain kokonaisuuden. Ennemmin ne pelkäävät meitä. Toki, silloin jos huomaa leijonan painavan korvansa taakse ja muriseva on parempi poistua hyökkäyksen tieltä toisaalle.


Kohtasimme myös kauniin noin 15 vuotta vanhan elefantti uroksen. Ryppyisine ihoineen se nautti ruohoa yksinäisenä. Urokset kai kulkevat itsenäisinä.


Illalla nousi ukkonen ja toi sateet. Savanni muuttui, oli kaunista. Saavuimme Sarunin cottageille kuuden aikoihin.

Sarunin mökkejä on kuusi. Kukkulan rinteellä on näiden tilavien ja kauniiden pienten talojen lisäksi pieni kauppa, kauneushoitola, päärakennus kuin olohuone sekä pieni kirjasto.


Pienet talot ovat rakennettu kukkulan rinteelle niin, että niiden terasseilta voi ihailla vaikka riippukeinussa loikoillen sivuilla kohoavia kukkuloita ja niiden välistä aukeavaa savannia silmin kantamattomiin. Itse talot ovat tilavat, yksi huone jonka toinen seinusta on telttakangasta. Verkkoikkunat mahdollistavat sen, että asukas voi ihailla maisemaa vaikka sängyllä lepaillessään tai suihkussa sekä wc:ssä ollessaan. Tuuli tuo hyviä tuoksuja kauniiden lintujen laulujen mukana. Ei ole enään vaikea miettiä, millainen on ”unelma kotisi”, kumpa vain saisi asua tuolla rauhan keskellä.


Sarunin yksi perustajista Italialainen Ricardo valitsikin asuinpaikakseen tämän ”puskan” sen rauhan ja kauneuden vuoksi. Hän asuu paikkalla Norjalaisen naisystävänsä kanssa, huolehtien samalla asiakkaistaan suuremmoisella tavalla.


Illallinen nautittiin suuren pöydän ääressä, kuin suuri perhe. Isäntä, vieraat ja oppaat jakoivat päivän kokemuksia herkullisen aterian äärellä. Takkatuli lämmitti olohuoneen puolella jossa sai selailla halutessaan Afrikkaan liittyviä kirjoja. Illalla watherbukit ja seeprat ruokailivat turvallisesti terassin vieressä.

Perjantai aamuna hieman levottomasti nukutun yön jälkeen nousimme kello 5.45 tulen kohinaan. Ulkona, kylpyhuoneen seinän takana kohisi tuli joka lämmitti vesisäiliötä, lämmintä suihkua varten.

Lämpimien kahvin ja teen jälkeen, kello 6.30 lähdimme ajamaan Wiliamin ja Conin kanssa savannia kohden, nouseva aurinko pilkotti kukkuloiden takaa. Ensimmäisenä ”mielenkiintoisena” näkemisenä kohtasimme kahdeksan teini-ikäisen leijonan syömässä Elandia. Hyenat odottivat osaansa saaliista. Ajon aikana ihastelimme ”normaalien savanni eläimiä” (seeprat, gnuut, kirahvit, erilaiset antiloopit, villisiat, apinat ja paviaanit. Upeat linnut.), pienia ketun poikasia ja aamukasteessa hyppiviä jäniksiä.


Aamiainen katettiin jälleen luontoon. Mehukkaat hedelmät pekonin, kananmunien ja pannukakun kanssa maistui herkulliselta. Löysimme myös maasta violettejä kukkia jotka paljastivat maassa olevan villi porkkanan. Veitsellä Wiliam kaivoi maistettavaksemme valkoisen mehevän porkkanan. Pienillä pojilla on kuulemma tapana intohimoisesti kaivaa näitä herkkuja luonnosta. Enkä ihmettele, sillä maku oli mehevä ja raikas, erilainen kuin ”meidän porkkana”.


Muitakin kauniita kukkia löysimme savannilta. Eräs oli valkoinen kukka jota kutsutaan lempinimellä Taka-Taka. Nimi kuvaa sitä kuinka valkoiset kukat kauempaa katsottaessä näyttävät maassa kuin valkoisilta paperin palasilta joita on revitty ja heitelty maahan.


Toinen kaunokainen oli tulipallolilja. Vihreäan ruohikon keskellä värikkäät kukat hehkuivat kauneudessaan.

Ajelu ennen paluutamme ”pää paikalle” lounaalle antoi meille hienoja hetkiä ihailla savannin elämää. Tie vuoren rinteelle kulkee läpi pienen kylän. Kylästä löytyy niin paikallinen baari sekä hotelli ja kaupat. Myös uudenaikaisia pellistä ja laudoista rakennettuja taloja sekä perinteisiä savesta ja heinistä koottuja masai koteja. Muutamat matatut kaahasivat tiellä tavan mukaan jättäen pölypilven peräänsä.

Illasta alkoi jällen satamaan. Pakkasimme kuitenkin tavaramme telttaan siirtymistä varten. Toisen yömme vietimme laaksossa teltassa. Ilta-ajelulla sateen pahasti kastelemassa maastossa ilmettelimme hellyttävää kirahvi pariskuntaa ja muita luomakunnan ihmeitä.


Illallinen tarjoiltiin pääteltassa ennen yö ajolle lähtöä. Pihaa valaisivat suuret vahakynttilät ja nuotio. Oli viileä.


Yö ajon aikana kohtasimme elefantti lauman juoksemassa puiden taakse piiloon, kirahveja, valtavasti jäniksiä, magnusteja sekä hyeenoja vaanimassa antilooppeja. Seurasimme Bushbabyja sekä Springhareja ja erilaisia pieniä jyrsijöitä. Suuria kissoja joita erityisesti odotimme ei näkynyt lähistöllä. Itse asiassa leobardi jäi meiltä tälläkin safarilla näkemättä, ompahan jälleen syy palata savannille. Hienointa oli hetket kun Wiliam sammutti auton silloin  kaikki yön äänet kuuluivat ympärillämme, hyeenat viestittivät toisilleen olemassaolostaan kovalla äänellään. Oli aivan pilkko pimeää. Seuraavan kerran jos pääsemme safarille haluan ajoittaa sen niin, että taivaalla loistaa täysi kuu. Se valaisee alueen niin kauniisti  ja näkeminen pimeässä helpottuu. Kello kymmenen vetäydyimme telttaan väsyneinä toivoen levollista yötä.  Jostain kuului murinaa, elefantti lauma oli lähistöllä vaeltelemassa. Molempina öinä jotka Marassa vietimme, vieraanamme oli koppakuoriainen. Ensimmäisen yönä heräsin sen vikinään, toisen yön vieras oli reilu viisisenttiä pitkä lentäjä joka sai surmansa hyönteismyrkky spraystä.  (Jatkan kirjoitusta myöhemmin)


Telttakylästämme. Öinen magnusti. Tämän lajin voi nähdä yleensä öisin.

Aamulla nousimme väsyneinä kello 5.45, tosin reippaina sillä edessä oli vielä viimeinen päivä ja viimeiset hetket nauttia Kenian eräästä upeimmista luonnon alueista. Aamuteen jälkeen lähdimme ajamaan lähi alueelle. Elefantteja sekä kirahveja näkyi puskissa nauttimassa aamiaista. Hienoin hetki oli kun löysimme harvinaisen villikoiran. Villikoira oli juuri napannut saaliikseen impalan jota se söi valtavalla ruokahalulla. Impala oli ollut viimeisillään raskaana ja villikoira oli ottanut kohdun jossa syntymätön vasa oli ulos ruoholle. Myöhemmin palatessamme paikalle villikoira oli kadonnut, mutta kotka oli lentänyt paikalle ja oli syömässä kohtua, niin että kaunis pieni impala oli puoliksi ulkona ”suojastaan” vielä koskemattomana.


Aamiaiselle palasimme teltoille.


Aamun hetki telttamme ovelta ikuistettuna. Villikoira saaliineen. Noel oli innokkain kuvaaja!

Yläpuolen kuvissa näette telttamme, toisessa päässä on kylpyhuone ja wc. Tosin jostain syystä vettä emme telttaan saanut.


Aamiaisen jälkeen ajoimme sarvikuonoja katsomaan. Masai Marassa mustiasarvikuonoja on kuulemma 7. Viime kerralla Toni onnistui näkemään kaksi. Tällä kertaa vierailimme vuorenrinteellä olevalla valkoistensarvikuonojen ”tilalla”. Paikalla voi nähdä 3 aikuista ja 1 pienen sarvikuonon. Vartijan kanssa sarvikuonoja pääsee vaikka silittämään. Kiehtovia eläimiä joilla on lämmin ja hieman kova, mutta kuitenkin pehmoinen iho.

Toki kohtasimme monia muitakin alueen asukkaita sekä mielettömän kauniita maisemia. Wiljam ajoi korkean vuoren päälle josta avautui Masai Mara kokonaisuutena eteemme.


Lounaan lähetessä, ajaessamme pusikkoisella alueella löysimme saalistaan sulattelavan naaras gebardin. Kaunokainen oli ujo ja tunsi olonsa epämukavaksi vaihtaen paikkaa kerran. Hyvä niin, näimme kaiken gebardin kauneuden sen astellessa ylväästi aurinkoa suojaan puskan muodostamaan varjoon.


Lounaalle ajoimme tuttuun Hippo paikkaan joen rantaan josta meidät kuljetettiinkin jo odottamaan kello 13.30 saapuvaa lentoamme. Kone laskeutui puolituntia myöhässä.


Lensimme Nairobiin jossa vaihdoimme konetta. Laskun aikana näimme Nairobin valtavan slummialueen koko ”komeudessaan”. Matka pilviseen Mombasaan sujui ongelmitta hetkellisten sadekuurojen ja ilmakuoppian lävitse. Kone oli kaikilla matkoilamme täynnä, matkustajia oli 19.

Matkamme siis onnistui hienosti, nautimme ja virkistyimme. Muutamia asioita muistiin merkitäkseni mainitsen.


William (jonka näette ylhäällä kuvassa vasemmalla) jakoi illalla takkatulen ääressä mielenkiintoisia asioita masai kulttuurista. Oikeasti OIKEAT masait asuvat Kenian puolella (Tansanian puollakin on masaita, mutten muista tarkkoja paikkoja Serengetiä lukuunottamatta) Masai Marassa, Amboselissä sekä Mt. Kenian ympärillä.


Kerroin hänelle masai tuttavastamme Lasaruksesta (mies joka tekee upeita koruja), hän keroi ettei Samburusta olevat ihmiset ole oikeasti varsinaisia masaita, vaikka käyttävätkin saman laisia vaatteita sekä koruja kuin masait. Hän kertoi myös siis, ettei valkoisessa masaissa esiintyvä masai ole oikeasti masai. Hän on samburun  alueilta. Valkoinen masai nimi on siis todellisuudesta harhaanjohtava sillä Hoffman ei ollut naimisissa masain kanssa, eikä heidän tyttärensäkkään siis ole puoliksi masai. Tämä tieto on siis Williamilta.


Masait syövät karjan sekä niistä saatavan maidon ja veren lisäksi myös villieläimiä. He eivät metsästä eläimiä mutta saalis ruuaksi on eri asia. Heidän menuseen kuuluu mm. seepra, kirahvi, erilaiset antiloopit ja krokotiili. Nairobissa on marketti josta näitä erilaisia lihoja on saanut. Wilian itse ei ole koskaan metsästänyt näitä eläimiä edes ruuaksi, mutta on maistanut niiden lihan makua kyseisellä marketilla.


Perinteinen masai kulttuuri on myös muuttumassa. Masai sotureita on enää vain muutamia ja tietyllä alueella. Masai nuorisokin tahtoo ”modernisoitua”, ottaen itselleen länsimaalaisia nimiä, rakentaen uudenaikaisia taloja sekä pukeutuu länsimaalaisesti. Toki onneksi savannilla erottuu vielä kirkkaan punaisiin ja sinisiin kankaisiin verhottuja paimenia.


Myös masailla on erilaisia muotisuuntauksia kulttuurissaan. Monilla heistä (ei kaikilla!) on valtavan suuret reijät venytetty korvalehtiin. Nyt uusi muoti on pujottaa roikkuva nahka reijästä läpi, niin ettei reikää varsinaisesti näy, ainakaan siihen ei ripusteta perinteistä korua. Toinen oppaamme Coni (toinen masai mies yläpuolella kuvassa) oli ”muotitietoinen” pujoteltuine korvalehtineen.


Voit nähdä paremman kuvan Conista valokuvat- osiossa. Siellä on myös enemmän kuvia safariltamme. Pääset sinne sivun yläreunasta olevasta linkistä tai painamalla tästä. ”Klikkaamalla” kuvaa saat sen suuremmaksi.


Mutta kaikille jotka tulevat tänne Afrikkaan on suositeltavaa käydä safarilla, kokemus, tuoksut, äänet, maisemat ja eläimet ovat jotain niin uskomatonta. Tunnetta ei pysty edes sanoin kuvailemaan.  Muutamia neuvoja kuitenkin muistuttamaan, jotta reissu onnistuisi:

  1. 1.lämmintä vaatetta mukaan jos vierailette Masai Marassa

  2. 2.kiikarit

  3. 3.lippalakki ja aurinkorasva (...me kokemuksesta nyt oppineena)

  4. 4.täysikuu!

  5. 5.Valitse majoitus tarkkaan (alue, ettei majoituksesta varsinaisille eläinpaikoille siirtymiseen mene kovain paljoon aikaa)

  6. 6.Auto, olemme itse tällaisten ”avomallien” kannalla, sillä silloin näkyvyys on huippu hyvä. Tosin sateella umpiauto on ehkä parempi. Autoissa on tavallisesti sadetakit ja toisen sivun voi sateellakin ”rätti seinistä” jättää auki jotta näkee eläimet. (eläimet ovat innoissaan tavallisesti sateesta)


Majapaikastamme saa lisätietoja internetistä osoitteesta: www.sarunicamp.com


Kuten huomasit eilen aloittamani teksti valmistui vasta nyt. Tämä päivä aivan kuin eilinenkin on mennyt minun ja pojan kohdalla levätessä. Jo viisipäivää kestänyt vatsatauti ja eilen jälleen noussut kuume vei meidät tänään lääkäriin. Testeissä näkyi tulehdus, toiset testituoksen (mahasta) tulevat myöhemmin. Huh, tuntuu kurjalta kuluttaa viimeisen kuukautemme kallisarvoinen aika sisällä leväten.


Tänään siistijämme toi minulle aloe Vera kasvista kaksi lehteä. Aiemmin olemme juoneet nestettä tai käyttäneet sitä ihon hoitoon. Nyt erään ystävämme vinkistä kuorin lehden ja viipaloin noin 10 cm palan, ripottelin hieman suolaa päälle ja irvistellen nielin kitkerät palat. Toivotaan tämän luonnon ihmeen tepsivän! Ystävämme oli laihtunut syömällä aloe veraa joka päivä reilusti, aineenvaihdunta kiihtyy kuulemma.


Noel sai uuden lookin, leikkasimme hänen vihreäksi muuttuneet vaalean tukkansa hyvin lyhyeksi. Altaan vesi värjää hänen hiuksensa vihertäväksi. Hän sai itse ensin kokeilla parturin taipumuksiaan ja nyrhi  keskelle päätä loistavan kolon.


Viikko jatkuu täällä luultavasti hyvinkin tavallisissa rutiineissa. Nautimme viimeisistä viikoistamme ja ”fiilistelemme” jo miten ihanaa on nähdä talvi!